fbpx
Drama On The Road

Sukujuurilla Karjalassa: Vähän erilainen Venäjän-reissu osa 2

Pääpäivä – syy miksi Karjalassa edes ollaan

Edellinen päivä oli ollut aika h*lvetin kuuma, kuten keli koko reissun ajan. Kuski oli keittänyt kahvit Kivennavan kirkolla, mutta onneksi paikallinen viinamyyjä oli myös kutsuttu hätiin. Ostettiin kaksi pulloa skumppaa – yksi ekalle illalle Suomenlahden rannalle, toinen tälle päivälle suvun entisellä tontilla kumottavaksi. Onhan se skumpan paikka, kun tallustaa sukujuurilla Karjalassa rymyisen metsän läpi hikipäissään hirvenpaskaa väistellen.

Lähdettiin liikkeelle klo 10 ja bussi droppas meidät kaikki erikseen omiin kyliin vieville teille/poluille/metsän varteen. Kuin ihmeen kaupalla mekin löydettiin juuri oikealle kohdalle metsää.

Kivennapa
Seurue matkalla pöpelikköön
Kivennapa
Kanalan entiset pellot – näitä meidänkin suku viljeli. Jotenkin jännä, että pellot ovat niin selvästi vielä erotettavissa metsän keskellä. Onkohan näitä viljelty vuoden 1939 jälkeen? Näyttää siltä, että olisi.

Koordinaatit oli: hakkuualueen vasenta reunaa noin 400m metsään suoraan tieltä, sitten loivasti vasemmalle 270m. Koordinaatithan nuokin. Hakkuualuekin oli kasvanut umpeen! Uhmattiin hyttysiä ryteikössä, kauhistelin vauva-saniaisia (siis kuinka rumia!!) ja jalat hikos vaelluskengissä.

Lopulta kuitenkin vaivannäkö palkittiin ja pian seisoin entisen navetan perustuksilla. Talosta ei ollut jäljellä kuin entinen uuni (=kasa tiiliä). ”Käki kukkuu Karjalassa..” ja kukkuihan se! Ite henkilökohtaisesti uskon, että menneet sukupolvet tarkkailee meitä ja lähettää viestejä. Karjalassa ei oikein selkeämpää viestiä voi olla kuin käen kukkuminen?

Jo Karjalan kunnailla lehtii puu,
Jo Karjalan koivikot tuuhettuu,
Käki kukkuu siellä ja kevät on –
Vie sinne mun kaiho ponneton

Jo Karjalan kunnailla lehtii puu -kappale

Oli vähintäänkin jännä fiilis seistä entisellä talonpaikalla/etupihalla keskellä metsää. Että täältä se perhe sitten oikeasti lähti ja asettui Teiskoon. Teiskossa asuu edelleen isän suvusta suurin osa, ja meidän perheellä on mökki siellä. Ajomatkaa Tampereen keskustasta Teiskoon on 45 min.

Karjala
Entisellä etupihalla
Sukujuurilla Karjalassa
Entisen navetan perustukset – yllättävän hyvin vielä erotettavissa!
Kivennapa
Tiilikasa mikä on uunista jäänyt jäljelle

Jälkipuinti: kannattiko lähteä, jäikö mitään käteen?

Ehkä isoin asia reissussa oli nimenomaan omien juurien löytäminen. Kun on asunut neljässä eri maassa (Suomi, UK, Irlanti ja Australia), tuntee vääjäämättä jonkinlaista juurettomuutta välillä. Mulla on Suomessa vain kaksi kotikatua, mutta Australiassa kolme, Irlannissa yksi ja Oxfordissa yksi. Yhteensä siis mun kotikaduista vain 28% on Suomessa.

Välillä on vahva fiilis siitä, ettei kuulu oikein minnekään. Ehkä juuri siksi tää sukureissu kolahti muhun niin lujaa ja tuntui niin merkitykselliseltä. Kävellä nyt samoja mettä- ja peltotaipaleita mitä neljä sukupolvea sitten käveltiin! Eihän se historia kaukana oo, mut välissä on tapahtunut sitten sitäkin enemmän.

Sukujuurilla karjalassa
Venäläiset kaivelee Karjalan maita edelleen, toivoen varmaan löytävänsä sieltä jotain piilotettuja aarteita. Tällasia ne sit nostelee maan uumenista rumentaan mettää.

Ootko sä matkustanut niin paljon, että ei oo pää pysynyt mukana ja koet juurettomuutta nykyään kaikkialla? Tai tunnetko jonkun jolla on samanlaisia ongelmia?

Lukaseppa myös sukujuurilla Karjalassa osa 1: Kivennapa.

Ja muistathan, että mut löytää myös täältä:
FB @DramaOnTheRoad
IG @dramaontheroad

5 comments

  1. Itse olen haaveillut oman suvun Suistamon maille pääsemisestä, olipas kiva löytää tämä sun postaus. Jotain juurettomuutta olen aina kokenut, vaikka asunutkin aina Suomessa ja vain kahdella paikkakunnalla. Luulen että tämä juurettomuuden tunne johtuu siitä, että oma mummo ja hänen vanhempansa ovat joutuneet jättämään kotinsa ja se heijastelee yli sukupolvien ainakin joihinkin meidtä. Ja juuri tämä tunne ajaa matkustelemaan ja etsimään uusia henkisiä koteja ympäri maailman.

    1. Tuo on just oikein sanottu: ettimässä uusia henkisiä koteja. Koska niin monet paikat iskee sieluun heti kun niihin pääsee ja toiset taas ei tunnu missään. Pakkohan sillekin on joku syynsä olla.

  2. Siis itse koen mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän sitä haluaa tietää mistä tulee, jotta tietää mihin on menossa.

    Kiitos tästä kirjoituksesta! Se sai miettimään omien sukujuurien etsimistä ja sukututkimuksen aloittamista.

    1. Upeeta, että kirjoitus inspiroi! Ehdottomasti suosittelen aloittamaan sukututkimuksen jos sellainen kiinnostaa eikä sitä omasta suvusta ole. Ja mitä aiemmin aloittaa, sitä pidemmälle pääsee suvun tietoihin kaivautumaan.

  3. Olisipa mielenkiintoista tehdä tällainen ”teemamatka” omankin suvun syntysijoille, mikä meikäläisen tapauksessa tarkoittaisi myöskin retkeä Karjalankannakselle, Kirvuun. Juurettomuutta en sinänsä ole kokenut, toki olenkin asunut koko ikäni Suomessa ja vain kolmella eri paikkakunnalla, mutta mielestäni on silti tärkeää tuntea taustansa ja sukuhistoria on henkilökohtaisuudessaan mielettömän kiinnostavaa 🙂 Isäni on tehnyt sukututkimusta ja päässyt tutkimuksissaan meidän sukumme osalta jo 1700-luvun alkuun. On tuntunut jännältä kuulla nimiä ja tarkastella sukulaissuhteita niin monen sukupolven takaa, kun kaikkien vaiheiden jälkeen päädytään lopulta tällaiseen tavalliseen tallaajaan kuin minä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.