Last updated on 7 maaliskuun, 2019
Elämäni yksi ehdottomia kohokohtia tähän mennessä on Tasmania-kiertoajelu loppuvuodesta 2011. Siitä on nyt 7 vuotta, enkä voi uskoa todeksi miten nopeasti aika on mennyt. Toisaalta tuntuu, että siitä on yksi kokonainen elinikä, mutta toisaalta muistot ovat vahvoina mielessä.
Aloitimme matkan kodistamme Brisbanesta, ajoimme outbackin halki Melbourneen ja lensimme Launcestoniin. Hobartissa saimme allemme vanhan campervanin ja olimme valmiit aloittamaan 5 päivää kestävän kiertoajelumme. Pitkään emme tien päällä olleet, yhteensä vain 10 päivää, mutta meillä oli kaikilla päivätyöt Brisbanessa joten tässä ei ihan perinteisellä määrittelemättömällä roadtripillä oltukaan.
Tasmanian upeat, erilaiset rannat
Rantoja en osannut Tasmanialta odottaa. En siis tiennyt lähtiessä Tasmaniasta mitään. Myöskin syy lähteä Tasmaniaan on aikojen saatossa unohtunut, sillä muistaakseni ennen muuttoa Australiaan en edes tiennyt Tasmanian olemassaolosta.
Odotin Tasmanialta kosteita sademetsiä, kalliorantoja ja raivoisaa ympäröivää merta. Kallioita toki olikin, mutta sen lisäksi upeita rantoja ja vesiputouksia. Tasmaniassa oli myös hyvin kylmä Queenslandin lämmön jälkeen – lämpötilat pyörivät 10-15 lämpöasteen hujakoilla. Tyypillinen suomalainen kesä, jopa parempi kuin juhannus yleensä.
Kallioiset rannat eivät suinkaan olleet pettymys – päinvastoin. Gold Coastin ja Stradbroke Islandin unelmarantojen jälkeen kalliot tuntuivat suorastaan piristävältä muutokselta. Ainoa hiekkaranta, jolle osuimme, oli Bay Of Fires. Ja sielläkin hiekka oli niin karkeaa, että kävely sattui jalkapohjissa!
Metsämaisemia Tasmaniassa
Tällaista Tasmaniaa odotinkin: tummanvihreää kasvullisuutta, jylhänkorkeita seinämiä, saniaisia. St Columba Fallseille teimme pienen kävelyretken asvalttitietä pitkin. Tasmaniassa on hyvin otettu huomioon parkkipaikkojen tarve sekä turistien huonot kävelykengät – moneen paikkaan itäpuolella saarta pääsi ihan perusvaatetuksella ja -kunnolla.
Söpöt eläinkohtaamiset
Mä rakastan eläimiä – siis rakastan! Tasmaniassa kohtasinkin enemmän eläimiä kuin koko muuna aikana Australiassa. Tasmanian paholaista emme kohdanneet, mutta hyvä niin. Ne eivät nimensä mukaisesti ole kuulemma kovin mukavaa sakkia.
Wallabit ovat mun lemppareita Australiassa. Parkkipaikalla matkalla Wineglass Bayn näököalapaikalle tapasimme wallabin, jolla oli pikku-Joey pussukassaan. Kuin sulosta! Kovin oli kesyyntynyt tämä yksilö, sillä hän söi pähkinöitä suoraan kämmeneltä.
Mitä jäi mieleen kiertoajelusta?
Wallabi Wineglass Baylla oli ehdottomasti yksi, jota olen muistellut paljon jälkikäteen. Paikoista jäi parhaiten mieleen Pirates Bay. Pirates Baylla kävimme heti ensimmäisenä päivänä, ja varmaan nimensä ansiosta jäänyt mieleen. Vaikka eipä kohde huono ole muutenkaan! Violetit ja lilat simpukankuoret ja kivet koristavat vieläkin olohuoneeni seinää. Tasmanian luontoa ei voi kehua liikaa – se yksinään on jäänyt mieleen ja sitä kaihoisasti muistelen aina välillä.
Meidän lyhyet kävelyretkemme luonnon keskellä olivat upeita. Emme voineet lähteä kunnon trekeillä kansallispuistoihin huonon varustuksen vuoksi, mutta yllättävän paljon pääsimme silti näkemään ihan perus-Conssit jalassa. Ei paljoa vaatinut, että pääsi kokemaan upeita luontoelämyksiä.
Ällöttävin osa roadtrippiämme oli ruoka: elimme todella pienellä budjetilla, enkä rehellisesti sanoen muista mitään yksittäistä ruokailua reissulta. Varmaan johtuu ruoan traagisuudesta: elimme purkkispagetilla ja paahtamattomalla vehnäpaahtoleivällä. Nam! Usko pois, tällä ruokavaliolla ei elä kukaan muu kuin yli-innokas pyhällä hengellä ja innokkuudella elävä rahaton 19-vuotias. Nyt jos menisin Tasmaniaan, söisin varmaan vain kalaa ja paikallisia erikoisuuksia.
Paku. Elämäni ensimmäinen pakuseikkailu, ja vieläpä ehkä parhaassa maassa missä sen voi kokea. Tasmaniaa suosittelen kovasti: lyhyet välimatkat ja rauhallinen liikenne sopii epävarmemmallekin ajajalle. Pro tip: Jos leiriytymistä ei ole erikseen kielletty, se on sallittu kaikkialla. Näin ainakin vuonna 2011.
Ajoimme sademetsän läpi huonoimmalla mahdollisella kelillä, parkkeerasimme yöksi rannoille ja vietimme piknikkejä meren äärellä. Tapasimme paikallisen kalastajan Bay of Firesilla, ajauduimme heviporukan kotibileisiin huudattamaan Judas Priestia ja yksi meistä pelästyi ”karhua”. Pusikossa ei ollut karhu, siellä oli rusakko tai vastaava.
Yksittäiset hetket, jotka jäivät Tasmaniasta mieleen, ovat täynnä iloa, kauneutta ja intoa. Huikeita jaettuja muistoja, huikeita ajomaisemia, huikeita elämyksiä. Jos sinulle tarjoutuu mahdollisuus kokea Australiaa hieman eri kantilta, suosittelen Tasmaniaa lämpimästi! Seuraavasta kirjoituksestani löydät vielä tarkemmin ajoreittimme – lisäkuvien kera!
Ja muistathan, että mut löytää myös täältä:
FB @DramaOnTheRoad
IG @dramaontheroad